|
 NUNNUNUU.
| Tämä on E. Valjakan pieni sivusto, jossa on... ei oikein mitään. Minuun saat yhteyttä sähköpostilla. Käytän myös harvoin MSN Messengeriä: (dippimesta(at)hotmail(dot)com). Vieraskirja on tehokas yhteysväline. Kirjoitelkaa. :3
| |
HUAMIO. Teen tilaustöitä (piirustukset, ulkoasut jne.). Ota yhteyttä sähköpostilla tai messengerillä, niin sovitaan tilauksesta tarkemmin.
| |
Muista myös: Alkuperäiset Black Dogs -sivuni löydät täältä: Black Dogs. Sivut valmistuivat vuoden 2002 alussa.
|
| | 5.6.2010 | EXTRA-galleria on saapunut: 87 uutta kuvaa lisätty!
| | 4.6.2010 | Lisäsin viisi uutta riipustustani galleriaan. Onnea valmistuneille. <3 Minäminäminä täytän 8.6. 19 vuotta... Kohta olen kaksikymppinen.
| | 24.2.2010 | Taas lisää uutta dataa minusta, jee. Laitoin myös uuden kipaleen musiikkiani omaan osiooni. LISÄSIN UUDEN 5-SIVUISEN SARJAKUVAN. Se on vuodelta 1998 ja löytyy "Kuvasarjat"-osiosta. Se on melko paras.
| | 10.1.2010 | Vielä lisää päivittelyä omaan osiooni. Lisäsin samaan syssyyn yhden uuden musiikkikipaleen. Kappaleet löytyvät omalta esittelysivultani.
| | 10.1.2010 | 1 uusi raapustus, uusi kuva minusta ja jotakin muuta tosi jännää informeissöniä minusta. Jeejee.
| | 8.1.2010 | 1 uusi raapustus.
| | 21.12.2009 | 1 uusi raapustus.
| | 25.11.2009 | 1 uusi raapustus.
| | 28.10.2009 | 1 uusi raapustus.
|
| | LINKITYS
|
Jos haluat (?) linkittää sivuni, voit käyttää seuraavia linkitysnappuloita:
Ethän suoralinkitä kuvia, ethän?
| | KÄVIJÄT
|
Latauksia (3.12.2008): 23699
Uniikit (3.12.2008): 8278 | | YHTEISTYÖ
|
|
RAKAS PÄIVÄKIRJA.
Hengailua
Olen jotenkin niin katkeralla tuulella taas. Ärsyttää tämä. Tiedäthän, miltä tuntuu omistaa itsessäsi sellainen piirre, josta haluaisi kovasti eroon, mutta yrityksistä huolimatta kohtaat vain pettymyksiä onnistumisen suhteen? HALUAN HYVÄKSYÄ SEN, ETTÄ ULKOINEN KAUNEUS ON ARMOTON TÄSSÄ YHTEISKUNNASSA, EIVÄTKÄ KAIKKI VOI SAADA SITÄ. Paskelin paskeli, kun kyrsii. Vihaan tätä yliulkonäkökeskeistä mössöä. Vihaaaan animea, vihaaaan vaatekauppojen luikerojalkaisia teinejä ja dgiopfgjklf vittu järjestän mielenosoituksen, jossa korostan, että kauniit ihmiset tulisi joukkomurhata. Noei. On vain tosi katkeroitunut olo jälleen. Minulla on tässä fiilinkissä aina se oma kaavansa: vihastun, petyn, masennun ja lopuksi yritän hyväksyä asian. Pinnistelyn määrä on melkoinen, kun sanon: "Nyt katsotaan yhdessä vähän pornoa!" tai "onpas tuo nainen kaunis tuossa televiissiossa!".
Huoh... Kyllä tämä lapsellinen ajattelu tästä laantuu. Uskon niin.
 Tänään toivottavasti uimaan. Rehkin itseni kuoliaaksi ja sen jälkeen piirrän. Piirrän! Piirtämiset jääneet ovat vähälle aikoina näinä. Skannaan Jannesta piirtämäni kuvan... *skannaa* Noin. Sain kerrankin piirrettyä jotakin paperin keskelle. Kun piirrän ihmisiä, en kykene sommittelemaan. Keskityn liikaa piirrettävään henkilöön. Ja... nytkin unohdin korostaa tuota yhtä kohtaa tuossa raapustuksessa. Korjaan asian ja skannaan uudelleen. Meinasin alun perin jättää Jannen vartalon kokonaan piirtämättä noin tarkasti, mutta nyt se tuli tuohon kuitenkin liian raastettuna. No, sen näkee hihoista. : D "Vittuakos näitä vaatteita sipsuttelemaan! Janne, leukaperäsi ovat tärkeimmät."
Piirrän ihan ihme juttuja. Joskus haluan piirtää jotakin mahdollisimman rumaa ja joskus jotakin mahdollisimman kaunista. Aiheet eivät riipu edes mielialasta. Kun selailen kuvataidegalleriaani, voin luetella ihan oudossa järjestyksessä olevia aiheita: äksön, baarihomoilu, melko tekninen rakennuspiirtäminen, ihqsöpöys, pääleily, huviriipustelu, maisema, perusluonnos, tekotaide, erotiikka, angsti, muste, digitaalinen, fantasia äk. Pitäisi kai ruveta piirtämään kukka-asetelmia. Ne ovat tosi mielenkiintoisia. Piirrän 200 kukka-asetelmaa, teen näyttelyn ja seuraan vierestä, kun kulttuuri-ihmiset tulevat kuolemantylsyyksissään ulos rakennuksesta.
Vieraskirjassa pohdittua:
Tulin tänne kommentoimaan ensimmäistä kertaa siitä syystä, että satuin lukemaan viimeisimmän päiväkirjamerkintäsi (21.12.2009). Minua jäi vaivaamaan yksi asia...
En ymmärrä vieläkään, mitä tarkoitat sillä, että huono itsetunto on itsekästä. Haluaisin ymmärtää sen. Voi olla, että ehkä olen oivaltanutkin jotain, mutta en ole siltikään varma. Tarkoitatko, että huonon itsetunnon omaava ihminen tekee itsekkäästi pahaa itselleen, omalle elämän laadulleen?
Itselläni on huono itsetunto. Siis paha. Hyvä jos ulos pääsen talosta. Kärsin liikaa fyysistä oireista kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Annan sekä ympäristön (= muiden ihmisten) ja oman mieleni määrittää sen, mikä olen. Olen edelleen sellainen ihminen, jollainen en halua olla. Olin koulukiusattukin. Siksi tekstisi upposi minuun syvästi.
Hyvää uuden vuoden alkua!
Tv. BaDself90
Elisa höpäji omiaan sen pohdinnan päälle:
Huono itsetunto... Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, ei pelkää sitä, että hänet katsotaan epäonnistuneeksi. Hän ei välitä siitä mitä muut ajattelevat, ellei ole itse tehnyt jotakin sellaista toiselle ihmiselle, mistä pitäisi ottaa vastuu (pyytää anteeksi, korjata tilanne, selventää jne.) Jos ihminen, jolla on hyvä itsetunto, välittää, välittää aidosti, antaa muille ja saa itse takaisin.
Ihminen, jolla on huono itsetunto, pelkää sitä, että HÄNET tuomitaan, katsotaan epäonnistuneeksi ja leimataan. Huonoitsetuntoinen ei välitä välttämättä muusta kuin omasta imagostaan/roolista/asusta, joka näkyy muille. Huonoitsetuntoinen voi olla avulias, kuuntelevainen, mukava tjms., mutta vain sen takia, että häntä ei katsottaisi huonoksi ihmiseksi.
Asiat eivät ole välttämättä näin. Joutuisin kirjoittamaan jokaisen lauseen alkuun "olen oppinut omasta kokemuksestani, että...".
Tuo yllä oleva "teoria" on näkynyt todella selvästi menneessä/(nykyisessä) elämässäni. Minulla oli paljon "ystäviä", joita autoin, "rakastin" ja halasin. Samalla he kiintyivät minuun, sanoivat minua aidosti ystäväksi, pitivät yhteyttä ja halusivat viettää aikaa kanssani. ...Mitä minä tein. Nautin vain sen hetken, kun joku sanoi minua ihanaksi ihmiseksi ja lopusta ihmissuhteesta en välittänyt lainkaan. En jaksannut vastata puheluihin tai viesteihin, en viitsinyt tehdä mitään noiden suhteiden ylläpitämiseksi. En ole saanut paljoa aitoa iloa ystävistä. Minulla ei ole vieläkään ystäviä, sillä en vain.. osaa ottaa vastaan sitä, mitä normaalisti ystäviltä saisi. Kadehdin vain vierestä tyttöjen elokuvailtoja.
Olen loukannut montaa ihmistä juuri tämän piirteeni takia. Haluan ihmissuhteista vain itsekästä hyvää, vaikka esiinnyn epäitsekkäänä. Toivon silti, että joku päivä älyäisin, että on olemassa jokin sellainen ihmeellinen ystävyyden voima, joka on oikeasti olemassa.
En ole vielä järjestellyt itsetuntoani parisuhteitteni osalta - en osaa sanoa, teenkö tämän aidosti vai en, vaikka oikeasti tuntuu, että teen. Ainakin muiden ihmissuhteitteni kohdalla olen saanut kohdata huonon itsetuntoni kompastuskivet. (Parisuhteessa on sitten ne omansa...)
|
|
Elisa raapusti aikoihin 08.01.2010
|
| |
Kirjoituksia noobeja.
Koulu on päättynyt hetkeksi. Poissaoloja tuli hirveästi, mutta silti miellytin opettajaa tarpeeksi. Olen onnellinen. <3 Joulu on kohta täällä ja tunnelmallisuus tulee taas lämpöisenä takaisin. Teen taas listan vuoden tärkeimmistä asioista, joita on tapahtunut elämässäin. Vuodenvaihde on ainut sauma vuodessa minulle.
- Asuin laitoksessa
- Muutin Joensuuhun
- Oma asunto
- Aloitin opiskelun
- Täytin 18
- Menin ensimmäistä kertaa baariin
- ...ja ostin lailliset lonkerot
- Pelasin RuneScapea
- Asuin alivuokralaisena
- Veljeni meni naimisiin
- Nolasin itseni tosi rankasti
- Olen ollut parisuhteessa puolitoista vuotta
- Lakkasin olemasta nuori ja kaunis
- Tein keskeneräisiä musiikkikappaleita ihan liikaa
- Äkkäsin jotain
- Maalasin ensimmäisen ölyvärimaalaukseni
- Ja kaikkea muuta
Kirjoitin muutamille ihmisille jossakin:
Jos kohtaatte koulukiusaamista jonkun ihmisen toimesta, jonka elämänarvot ovat päin vittuja, asettautukaa kiusaajan/kiusaajien yläpuolelle, vaikka vain omassa mielessänne. Sinä olet kiusaajan yläpuolella, olet häntä viisaampi. Vähät välitä kiusaajien puheista, vaikka se on hemmetin vaikeaa etenkin, jos he osaavat hyökätä heikoimpaan kohtaasi (esim. paino, vaatetus, muu ulkonäkö, käyttäytyminen, menneisyytesi jne.). Miellä kiusaajan herjaus toisen tyhmyydenosoitukseksi ja virnistä nätisti takaisin. Väkivaltatapaukset ovat aina rikoksia. Silloin sinulla on oikeus puolustautua. ..Jos koulu ei ota kantaa väkivaltaan, on koulussa jokin todella pahasti pielessä.
Uhrina olemista ei kannata ottaa tappiona, päinvastoin se kannattaa kääntää voitoksi. Koulukiusaamisen uhriksi joutuminen kasvattaa elämänarvoja ja lopulta vahvistaa teitä ihmisenä. Koulu on sekä kettumaisinta, että ihaninta aikaa elämässänne. Jokainen nuori saa näinä aikoina tunnekuohuja. Nämä tunnekuohut tekevät joistakin nuorista pelokkaita, ahdistuneita, masentuneita, kiusaajia tai mitä muuta tahansa. Jos saat jonkun tunnekuohun vallassa olevan ääliön kimppuusi, sinä et ole siihen syyllinen. Kaikki johtuvat vain hormoneista, sähköimpulsseista aivoista ja muista jännistä tekijöistä. : D
Vaikka tuntuisi rankalta, yksi keino pitää mieli paremmin koholla: toivo kiusaajallesi hyvää elämää, vaikka et hyväksyisi hänen toimintamallejaan.
Koulu on nopeasti ohi. Nuoruus on nopeasti ohi. Luota siihen, että tulette kaikki kasvamaan aikuisiksi (ainakin suurimmilta osin... *huoh*).
Kiusaajat valitsevat kiusattavansa randomisti. Se, minkä annatte vaikuttaa itsetuntoonne, lähtee usein sinusta itsestäsi. Olen itse tehnyt virheen olemalla liian herkistynyt kaikelle ulkopuoliselle, joka tulee minuun. Olen ottanut/otan vieläkin kaiken itseeni. Tämä on romuttanut itsetuntoni. En itsekään ole vielä kovin vanha (18 vuotta), mutta olen tunnistanut nämä aikaisemmat ongelmat itsestäni. Olin itse salakavalasti koulukiusattuna noin päälle seitsemän vuotta: he pitivät minua rumana, epämuodikkaana, outona ja mitä kaikkea. Harva sitä minulle sanoi, mutta näin tämän kaiken pieninä tekoina, katseina, käytöksinä, sanoina jne. Minusta puhuttiin paljon pahaa. Luojan kiitos kiusaaminen ei ollut niin näkyvää tai selvää, mutta silti sellainen epämääräinen... outo kiusaaminen tuntuu hämmentävältä. Etsin paikkaa, miten minun tulisi olla, miten minun tulisi käyttäytyä ja miltä minun tulisi näyttää. Opettajani oli yksi narsistinen paska, joka ei halunnut toimia minulle hyödyllisimmällä tavalla.
Tämä outo "kiusaaminen" pisti minut etsimään hyväksyntää - kaikkialta. Sairastin syömishäiriötä (joka minulla on luultavasti edelleenkin), rehkin itseni puhki harrastuksissani, harrastin seksiä kenen tahansa kanssa ja itkin sitten illat väsyneenä tuosta kaikesta. Tuollaiset teot eivät anna muuta kuin pinnallista hyväksyntää. Tämänsorttinen hyväksyntä (tai itseasiassa hyväksytyksitulemisen tunne) ei kestä kovinkaan kauaa, eikä jätä loppujen lopuksi hyvää jälkeä itsetuntoon, enemmänkin vain kipeän sellaisen.
Olen oivaltanut jo osan hyväksynnän tarpeestani. Nyt minulla on ihana mies, en petä häntä, olen normaalinpainoinen ja uskallan nauttia elämästä hieman enemmän elämällä minulle hyödyllisemmillä keinoilla. Erittäin moni ihminen pitää minusta, ja pitää minusta yksilönä. Jotkut ovat sanoneet minua neroksi, multi-talentiksi ja jopa superystäväksi.
Siis. Se, että joku jättää sinut miettimään hämmentyneenä, mitä sinun tulisi olla... Se on vain se hämmennys. :3 Hyväksyntää ei haeta. Saat sen olemalla oma itsesi. Oikeasti. Kiusattuna omana itsenä oleminen on hankalaa, etenkin nuoruusiässä, kun kaikilla on itsensä hakeminen vähän puolitiessä.
Haluan kuitenkin enemmän painottaa siihen, miten koulukiusaaminen vaikuttaa sinuun myöhemmin. Olisi ihana jutella ja auttaa koulukiusattua! Ottakkee yhteyttä.
Kirjoitin vähän lisää:
Klisee: "Itsemurha ei ole ratkaisu." Ja tuo klisee pitää paikkaansa.
Rakastan ihmisiä (vaikka useat tekevät tyhmiä ja käyttäytyvät tyhmästi muita kohtaan).
Olisin halunnut monesti tehdä itsemurhan ongelmieni takia, jotka johtuivat huonosta itsetunnosta. Itsetuntoni on aina ollut erittäin huono. Yksi avain nykyiseen parempaan elämääni on ollut oivallus:
Huono itsetunto on itsekästä. Huono itsetunto on itsekästä pelkäämistä. Itsekästä pelkoa siitä, että minut tuomitaan jonkun ympäristötekijän johdosta huonoksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi. Sinä et ole huono, etkä epäonnistunut.
Elämä on mielenkiintoista. Haluat nähdä, miltä näytät vuosien päästä. Uskot siihen, että jonakin päivänä tapahtuu jotakin niin ihanaa, mikä kääntää elämäsi järjestykseen. Pieniä tai suuria asioita. Vaikka tuskin nyt sinusta tältä tuntuu, uskottele itsellesi, vaikka ajatus tuntuisi valheelliselta. Itsensä kusettaminen(/aivopeseminen) on rankka vaihtoehto, mutta loistava, jos se toimii. Jos ympäristösi on aivopessyt sinut, käynnistä palautusohjelma tai alusta koko kiintolevy. Ajatusmallit opitaan. (Nämä asiat ovat oikeasti todella hankalia korjattaviksi ja käsiteltäviksi, mutta haluan kuitenkin antaa suuntaa, mihin tavoitteeseen olen itse ainakin pyrkinyt.)
En kiellä masentelua - masentelu on hyvästä, jos sitä tekee rajoitetusti. Ihana itsesäälin puuska auttaa sinua jatkamaan vahvempana eteenpäin. <3
Sinun ei missään nimessä tule olla syyllisyyden tunteen vallassa. Et ole tehnyt mitään pahaa, jos tunnet pahaa oloa. Et ole voinut tehdä mitään pahaa, jos se kaikki paha on vieläkin sisälläsi. Tässä vaiheessa moni alkaa purkaa tuota pahaa oloaan väärin. Pura paha olosi, se on todella tärkeää, kunhan et vahingoita muita, ympäristöäsi, etkä etenkään itseäsi.
Purkamisista:
Repäise ja tee elämässäsi jokin merkittävä ratkaisu, joka poikkeaa normaalista elämästäsi. Riuhtaise oikein kunnolla. ...KUNHAN SE MERKITTÄVÄ RATKAISU ON POSITIIVINEN KAIKILLE OSAPUOLILLE. Ainahan on olemassa vaihtoehto. Joku viiltelee, sen sijaan voisi käydä potkimassa puita. Joku käyttää alkoholia väärin, sen sijaan voisi rentoutua lenkillä. Joku tekee itsemurhan, sen sijaan voisi aloittaa uudelta puhtaalta pöydältä.
Kirjoitan harvoin näin kovankuuloista tekstiä. Toivoisin, että voisin kertoa tämän kaiken saman suullisesti, sillä silloin se kuulostaisi sinustakin varmasti paremmalta. Koska tilanteesi on noin paha, en haluaisi ruveta vain ja ainoastaan lohduttelemaan ja taputtelemaan turhia (vaikka sitä oikeasti tarvitaan melko usein, kun on paha olo...). Haluan kertoa, miten itse olen päässyt vuosia kestäneestä hämmennyksestäni.
Olisin voinut jatkaa loputtomiin, mutta päätin jättää tähän. : D Liikaa tekstiä on kaikille liikaa.
Rakastan sinua ja toivon sinulle oivallisia hetkiä.
|
|
Elisa raapusti aikoihin 21.12.2009
|
| |
<< Edelliset 1 2 3 4 5 6 Seuraavat >>
|
